Ensin tutustuimme Santa Monica Pieriin. Siellä on Route 66 päätepisteen kuvauspaikka, joka oli ahkerassa käytössä. Laiturin pätkällä on huvipuisto, kahviloita ja matkamuistomyymälöitä. Laiturin päässä on kalastuspaikkoja, ja varoitus kalojen myrkyllisyydestä, koska rantavesi on niin saastunut. Ostin ensimmäiset jääkaappimagneetit.
Sitten kävelemään pitkin rantaa kohti Venice Beachiä, matkaa 5 km. Rannalla tuuli ja piti olla pusero päällä, muuten aurinko paistoi jo pilvien lomasta korkealta otsaan, ei suojavoiteita. En ole tottunut käyttämään aurinkolaseja, mutta nyt niitä tarvitsi. Näkö ja värit kirkastuivat kummasti, mutta kameran näytöstä en nähnyt mitään. Kuvaan kyllä etsimellä, mutta usein tarkistan kuvan näytöltä.
Rannalla on leveä asfalttirata pyöräilijöille, skeittaajille, kävelijöille omansa. Suurin osa oli käveleviä turisteja kamerat kaulassa. Sitten oli paikallisia hulluja viuhtomassa ja huutelemassa omija harhojaan, ei paljon, mutta ne näkyi ja kuului. Taiteilijoita myymässä omia tuotteitaan, näyttivät aina hipeiltä, mutta usein myös kodittomilta.
Käveleviä myyjiä myymässä tuotteitaan, esim. cd, jossa nimikirjoitus ja omaa musiikkiia, ei ostettu. Jotku jopa tarjosivat sitä ilmaiseksi, ei otettu sittenkään. Näihinhän liittyi aina jokin myyntijekku.
Muusikkoja oli paljon, osa oli perustanut musiikiklubin kadun varteen ja pieni osa käveli tai rullalautaili kitara kanssa. Tähän ryhmään kuului paikan kuuluisin kitaristi Harry Perry, joka on esiintynyt monella videollakin, esim. Xxx. On ollut paikalla jo vuodesta 1973.
Tuli tunnetuksi ryhmäkanteellaan näiden esiintyjien sallimisesta tällä kadulla ja sai kanteen läpi. Meihin suhtautui nurjasti, kun emme ostaneet hänen t-paitaa vaikka otin kuvia. Iteppähän oot urasi valinnut ja kuvaaminen on sallittua yleisellä paikalla, lakia tässä vaan noudatetaan. Saatiin kunnella siitä kunnon vittuilut.
Annoin tippiä niille, jotka eivät tulleet kerjäämään vaan paikalla oli donate-laatikko. Arvostan suomalaisena enemmän vaatimatonta käytöstä, enkä meuhkaamista. Näitä laatikoita olikin sitten tiheässä, graffitiautolla, hiekkakäärmeellä…
Yksi ryhmä oli mielenkiintoinen kuvauskohde. Esimerkkinä kodittoman tyttökoira Nora, joka oli puettu strippariksi ja koiraa voi tipata dollarilla kuvausta vastaan. Kyltissä luki että Nora ei ole strippari vaan huippumalli. Koira nukkui tyytyväisen näköisenä hassussa asennossa.
Yksi ryhmä oli kodittomat narkkarit, jotka nukkuivat nurmella pusseineen. Sitten yksi omituisuus, lääkehassiksen myynti. Vihreä pukuiset hoitajat houkuttelivat asiakkaita lääkärin tarkastukseen, onko hoidon tarvetta. Lääkärin tarkastus maksaa $40 ja kielitaidottomatkin pystyvät perustelemaan tarpeen. Erikoista kaksinaismoraalia, eikö olis parempi vapauttaa koko aine, niin kuin 17 osavaltiossa on tehty, jossa huumerikollisuus on romahtanut ja mexikolaiset huumekartellit ovat ihmeissään. Itse en ole käyttäjä, en edes kokeilija. Lääkkenä varmasti käyttäisin, jos suomalainen lääkäri määräisi, toivottavasti ei tule tarvetta.
Kadun puoleisella reunalla oli kilometrien rivi myymälöitä. Ja yleisin myyntiartikkeli oli t-paita. Yksi vintagemalli tarttuikin mukaan. Paidan ostossa kannattaa tarkkailla laatua $10 paidat on varmasti kertakäyttö laatua ja joita saa joka Halpa Hallista. $20 saa jo kunnollisen valmistajan esim. Gildan paidan.
Pullistelijoiden paikka oli hiljainen, tästä odotin hyviä kuvauskohteita, mutta piti tyytyä yleiskuvaan. Loppupäässä alkoi jo tuntua otsassa, että taitaa palaa. Ei löydetty aurinkovoidetta ajoissa ja sitten paloikin.
Yhden kerran pysähdyttiin syömään fish and ships, oli tosi hyvä, iso ja kallus annos. Tällä kadulla on roskaruokakin kallista. Mutta vessat ilmaisia. Niitä on rannan puolella useita, aina on yksi silmissä.
Venice Beachin päässä oli laituri, joka vielä käytiin tepastelemassa. Sieltä oli paras kuvata rantamaisema. Aallot ja vaahdot tekivät kuvaan hyvän rytmin, muuten meri olisi tylsän näköinen. Ja olihan siellä baywatch ja vartiointikoppi.
Lopuksi kävely kohti autoa, poistuimme rannalta pari korttelia ja nyt aurinko porotti vasemmalle puolelle otsaa. Pyrimme kävelemään jo varjossa katsellen bussia tai taksia, kumpaakaan ei näkynyt. Harmiteltiin, miksi ei hommattu Uberia, kun se on täällä jo isompi kun Taxi. Nyt se oli myöhäistä.
Pikku poikkeus Starbucksiin, jääkahvi kermavaahdolla, iso. Tekijä tyri tilauksen, kuumat kahvit, teki uudet ja pyyteli anteeksi. Täällä ei kyselty nimeä ja sai arvailla huuli pyöreenä, mikä kuppi on minun. Ja taas sama virhe liian iso kuppi, jäi kesken. Takana oleva ukko mulkoili pahasti, kun otin kuvia.
Lopussa kävely oli jo tuskaa, Villellä poltteli päätä ja mulla kantapäätä ja polvea. Siis päissä oli vikaa, molemmissa, mutta pojassa oli polvi parempi. Vitsin tynkää yritin, mutta ei oikein napannut. Käveltiin myös Hotel Californian ohi, jota harkitsimme yöpaikaksi, mutta huono wifi ja parkki sai valitsemaan Carmenin.
Auto löytyi. Aamulla oli etitty hotelli Hollyvoodista, jossa oli uudet paikat lähellä ja ostettu parin päivän lippu sightseengille, $52 pala. Nyt ajo viiden ruuhkassa 20 kilometriä, navigaattori näytti 20 minuuttia ja Google maps 60 minuuttia, kun osasi ottaa huomioon ruuhkan. Lopulta aikaa meni tunti ja 15 minuuttia, siis n. 17 km/t. Tienä oli 8 kaistainen highway, eikä mikään kapea katu. Huomenna jatketaan Hollyvoodissa.
Hotelli Hollyvoodissa oli hyvä, mutta paikkana rauhaton yöllä poliisihelikopterit pörräsit taivaalla.
