Aamulla lähdimme matkaan jo kahdeksalta. Alkumatkan tie Quitosta on huono ja hidas. Liikennettä on paljon ja kivinen tie kiemurtelee kaupungista alaspäin kapeana nauhana. Sitten alkaa aivan uusi monikaistainen päällystetty tie kohti Andeja.
Tie nousee 4000 metriin. Maisemat ovat huikeita. Ajamme Via Papallacta Baezaa pitkin. Vasemmalla kulkee joki tosi syvässä rotkossa. En vaan saa kunnon kuvia linja-auton ikkunan läpi kovassa vauhdissa. Tie on jo kaventunut ihan tavalliseksi kaksi kaistaiseksi. Välillä on maanvyörymät vieneet asfaltin ja kaiteet.
Pysähdymme kymmenen aikaan Papallactan kuumille lähteille. Olimme vielä yli 3000 metrissä. Paikka on viehättävän näköinen. Kaikki on rakennettu hyvin paikallisella tyylillä. Kuumia altaita on useita eri kokoisia ja lämpöisiä. Onpa kylmä allaskin, johon vesi tulee ohi virtaavasta joesta.
Lilluttelemme altaissa pari tuntia. Kuvailin paikkoja, ensin vähän arkaillen, kun en tiennyt miten ihmiset suhtautuvat. Suomessa uimahallissa kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä. Mutta täällä oli monella pädi tai puhelin selfiekepillä mukana altaalla.
Lopuksi kävin vilkaisemassa vieressä olevaa luontopistettä. Siellä esiteltiin Andien eläimiä kuten karhua ja Andin kondoorikotkaa, joita ei ole enää sataa yksilöä. Siitä olisi lähtenyt luontopolkukin, mutta siihen ei ollut aikaa.
Sitten jatkoimme autolla matkaa lounaspaikkaan Gina. Broileria ja ranskalaisia, iso Pilsener olut, joita ei ollut ravintolassa kuin kaksi. Arto, Suvi ja Jari saivat tyytyä pieniin Club 50 olusiin. Arto varoitteli tilaamasta pihviä, koska hänellä oli huonoja kokemuksia edellisiltä matkoilta kypsyysasteesta ja ravintolan suhtautumisesta valituksiin. Tappeluksi menee. 6 taalan broileri ei ollut erityisen murea, en valittanut. Sain vielä maksun yhteydessä maistaa paikallista tequilaa, ei hyvää.
Ravintolassaan olisi pitänyt syödä rautua, koska se on tämän alueen erikoisuus. Mutta olin juuri illalla syönyt sitä. Andien päällä on iso Papallacta järvi, josta sitä kalastetaan. Järvi toimii myös varavesivarastona Quitolle, jos tulivuoren purkaus pilaa nykyisen vesilähteen.
Olimme Andien itäpuolella, josta vedet laskevat Atlantiin. Tie kiemurteli voimakkaasti alaspäin. Näillä korkeuksilla kasvillisuutta on paljon. Puuraja kulkee täällä 4000 metrissä ja lumiraja 5000 metrissä. Aika paljon ylempänä kuin meillä pohjoisessa. Ikijää Norjassa on jo 1500 metrissä.
Pysähdyimme Tenan kaupungissa, joka on jo Amazonin alangossa, ostamaan puuttuvat taskulamput. Viidakossa pimeällä on oltava lamppu, että ei astu käärmeen päälle, siinä voi jommalle kummalle käydä huonosti.
Olimme jo 500 metrissä ajoimme kohti sademetsiä. Aluksi tie oli hämmästyttävän hyvä viidakkotieksi, mutta ilo oli ennenaikainen. Mutkitteleva kapea pomppuinen tie alkoi olla jo vähän pelottava. Kerran kuski ajoi kuoppaan sellaisella kyydillä, että luulimme auton särkyneet.
Viidakkotien varrella oli kyliä, kouluja, lapsia leikkimässä tiellä, kanoja pihoissa. Kaikki näytti alkeelliselta, mutta sähköt oli. Lopuksi tulimme tien päähän, josta matka jatkui veneellä jokea pitkin.
Viidakon Yacuma Lodgen porukka oli meitä rannalla vastassa. Paikallinen opas oli Bartolomen, vanha mies, joka jollain tavalla liittyi tähän ecolodge toimintaan. Ei osannut englantia vaan Espanjaa ja ranskaa.
Venematkaan piti varautua välillä kahlaamaan, koska virtaavan veden pinta vaihteli säiden vuoksi. Vene oli kapea, pitkä ja perässä moottori.
Opas oli edessä ja kokeili kepillä syvyyttä. Joki mutkitteli, mutta vene vielä enemmän. Välillä oli leveää ja sitten taas ihan kapea kohta. Ajopuuta ja ryteikkö rannoilla ja välillä reitilläkin. Ohitimme rannalla vilkuttavan alkuasukasperheen. Vastaan tuli kalastava pariskunta pienellä kapealla veneellä.
Perillä oli laituri ja vastassa paikallinen johtaja. Respaan tervetuliaispuheille ja juomille. Juoma piti ötökät ja pahat henget loitolla. Varoittelivat pimeästä, ettei kosketa puita tai kaiteita ja katsomme mihin astumme.
Illallinen oli välittömästi, pastaa ja jauhelihakastiketta jälkiruokana puutomaatti. Se oli ihan hyvää. Ruokajuomana lasi punaviiniä 5 taalaa. Emme kerinneet tutustua paikkaan tarkemmin, koska heti oli pimeää, kun tulimme. Se jää huomiseen.
Kävimme vielä yökävelyllä viidakossa Bartolomen ja taskulamppujen kanssa. Löysimme heti tarantella hämähäkin, myrkyllisen sammakon, vielä myrkyllisemmän muurahaisen, heinäsirkan. Viidakon ääniä kuului joka puolelta, mutta apinoita ei näkynyt. Tunnin reissu riitti tähän pitkään päivään. Nukkumaan ja aamulla seitsemältä bongaamaan lintuja. Siitä myöhemmin.
