Kroatia

Pulassa eka kerran

Lentokenttä oli pieni, auto saatiin parempi kuin varattu, Audi A3 automaatti. Ilta oli pimeä ja sateinen, kun lähdimme etsimään majapaikkaa. Ensin piti hakea avaimet ja sitten ajaa huoneistolle. Lähistöllä oli yksi pizzapaikka, josta ei saanut pizzaa, mutta hyvät lihamikserit ja risotot syötiin.

Huoneisto oli siistissä talossa lähellä merenrantaa. Mutta siitä ei paljoa keretty nauttia. Aamutuimaan lähdimme etsimään vanhasta keskustasta ruokapaikkaa. Sitä ennen kävimme tutustumassa roomalaisten rakentamaan ampfiteatteriin. Paikka oli auki jo sunnuntaiaamu kahdeksalta. Pienempi kuin Rooman vastaava ja vierailijoita muutama.

Ampfiteatar U Puli on suuri roomalainen areena ja paremmassa kunnossa kuin Rooman Colosseum.

Avointa kahvilaa piti aamulla etsiä tinkaan. Löysimme rähjäisen grilliravintolan terassin, josta saimme kahvit ja toastit. Hyviä ja edullisia olivat. Ajomatkaa seuraavaan majapaikkaan oli kaksi tuntia. Tiet olivat hyvät. Loppumatka kiemurreltiin pitkin meren rantaa. Pysähdyimme pari kertaa kuvaamaan merta, joka vaahtosi kovan maatuulen kourissa.

Senj ja maatuuli

Pieni viehättävä satamakaupunki. Plodine ketjun kaupasta kävimme ostamassa aamiaistarpeet ja illan viinit. Prpicin rouva otti meidät ystävällisesti vastaan huoneistossa. Tarjosi kahvit ja teet, viiniäkin olisi ollut tarjolla.

Senj on 3000 vuotta vanha asuinalue. Nähtävyytenä 1500-luvulla rakennettu linna, joka näkyi ikkunastamme.

Kämppä oli korkealla mäellä, josta hyvät näköalat kaupunkiin ja merelle. Tuuli vinkui ja kolisi katolla. Pistin kameran kohti auringonlaskua raksuttamaan time lapsea.

Ennen iltaa teimme pienen kierroksen kaupungilla. Kaikki oli keskittynyt pikkusataman ympärille. Kävin kuvaamassa satamalaiturilla maatuulen tyrskyjä. Tuuli oli pelottavan kova. Ravisteli autoakin, vaikka neljä juntturaa sisällä. Sain kunnolla pinnistellä, että pysyin paikallaan laiturilla.

En ole koskaan ollut näin kovassa tuulessa kuvaamassa. Jos laiturilla ei olisi ollut korkeaa muuria, niin kuvaukset olisi jäänyt.

Mietimme kovasti kehtaisimmeko lähteä mäeltä kaupunkiin syömään. Tuuli oli kova ja sateen uhka. Nälkä voitti pelon. Viidentoista minuutin kävelyllä olimme sokkeloisessa vanhassa kaupungissa. Pizza paikka löytyi helposti. Ruuat olivat hyvät ja päälle vielä sumpit brändillä. Ja takaisin mäelle.

Plitviche, luminen luonnonpuisto

Pakkanen ja lumi yllätti matkalla luonnonpuistoon.

Olimme katselleet jo toista päivää huolestuneina luonnonpuistoalueen säätä. 0-2 astetta lämpöä ja räntäsadetta. Päätimme kuitenkin noudattaa alkuperäissuunnitelmaa  ja auton nokka kohti sisämaasta. Lämpötila putosi sitä mukaa kun nousimme vuorille. Tuhannessa metrissä oltiin jo nollassa ja räntää hipsi. Vastaan tuli lumisia autoja ja aura-autokin. Meillä ei tietenkään ollut etelän lomalla kuin kesärenkaat alla. Pian maisema oli aivan valkea. Samanlainen kuin Suomen takatalvessa, kun ajoimme Helsinkiin. Lunta maassa kymmenen senttiä. Onneksi tie oli sula. 

Lumesta ja räntäsateesta huolimatta parkkialueet olivat täynnä autoja.

Perillä päätimme, että kävelyt puistossa saa jäädä. Lunta maassa ja taivaalta tuli vettä ja räntää. Joimme kahvit ja söimme kikkuleivät ja takaisin autoon. Kelistä huolimatta parkkipaikka oli täynnä autoja. Teiden varteen ei mihinkään saanut pysäköidä, paikoin ei pysähtyäkään. Tässä parkissa sai puolituntista olla ilmaiseksi. Tämä luonnonpuisto on Kroatian suosituimpia matkailukohteita. Onneksi meillä oli vielä toinen samanlainen kohde odotettavissa.

Kohti Pakostanea ja Zadaria

Paluumatkalla lumi ja räntä loppuivat pian, koska nyt nokka oli kohti etelää. Osa matkasta nopeaa maksullista moottoritietä, 130 km/t. Pian olimmekin etsimässä viimeistä huoneistoa. Sitä ennen pistäydyimme Lidlissä, joita täällä on kiitettävästi. Opasteita kauppaan oli niin runsaasti, ettei sokeakaan onnistuisi ajamaan ohi.

Tiet Kroatiassa ovat paremmassa kunnossa kuin Suomessa.

Loppuloman asuntomme oli valkean talon ylin kerros satama- ja merinäköalalla. Ilmoitin isännällemme, että pääsemme tulemaan jo kahdelta, koska luonnonpuiston retki peruuntui. Löysimme talon helposti. Ensin katsoimme vähän kauhun ilmein valkeata taloa, jossa seinät kaipasivat uutta maalia. Isäntä ilmaantui portaita pitkin ja auttoi tavaroiden kantamisessa. Lidlin kassit kilisivät iloisesti.

Asuntomme terassi oli iso ja näkymät hienot.

Seuraava pikku kauhu tuli oven avaamisessa, kun puhdistus aineet haisivat niin voimakkaasti. Isäntä esitteli talon joka nurkan. Iso terassi ja olohuone keittiö. Kaksi kylpyhuonetta, neljä makuuhuonetta. Astioita ja muita härpäkkeitä joka lähtöön. Tiukkasi vielä dokumenttia ja minä tyhmänä, että mitä ihmeen dokumenttiä, no passia. Otti niistä kuvat ja turistiveron 1,5 euroa yö/hlö. Kämpän hinta oli viidelle yölle 675 euroa. Isäntä oli ajannut tänne 300 kilometrin päästä Zagrebista ja aikoi tulla vielä lähtöaamuna käymään.

Isännän poistuessa tutkimme paikat tarkemmin ja totesimme ne ihan kelvollisiksi. Pistimme kaikki luukut auki, että pesuaineiden hajut häipyisivät. Kaasuhella tulelle ja hampurilaispihvit tirisemään. Hyvät hampparit Lidlin tuotteilla tulikin. Pyörähdimme vielä tutkimassa sataman. Siellä oli monta ravintolaa ja erilaisia myyntikojuja pitkänä rivinä. Vuokrattavia veneitä ja katamariineja. Tämä paikka kolutaan vielä monesti, kun on aivan silmien alla.

Näkymät terassilta rantakadulle ja satamaan olivat kauniit.

 Zadarin vanha kaupunki

Tutustuimme lähellä olevaan Zadarin vanhaan kaupunkiin. Forum aukiolla voi nähdä kiven murikoita keisari Aukustuksen ajoilta ja jos aihe oikein kiinnostaa voi poiketa arkeologisessa museossa, kirkon näköinen talo aukiolla.

Zadar on roomalaisten perustama kaupunki, josta on käyty monta sotaa. Viimeksi 1991, kun tuhottiin 350 serbien liikettä ”Dalmatian kristalliyönä”.

Vanha kaupunki sijaitsee niemen nokalla. Autolle parkin löytäminen kaupungin muurien sisältä voi olla mahdotonta sesonkiaikaan. Mekin luulimme, että se käy helposti ja saimme auton väljään parkkiin poliisiauton viereen. Sitten tuli kadunlakaisija selittämään, että tämä on vain poliiseille. Onneksemme läheltä lähti auto ja saimme paikan. Kaupunki on täynnä pieniä kujia ja putiikkeja. Päivä oli lämmennyt sen verran, että pysähdyimme syömään suuret jäätelöannokset. Hintaa alle kaksi kymppiä. Kaupunki oli nähty parissa tunnissa. Viehättävä paikka.

Pysähdyimme vielä valtavan suuressa Supernova kauppakeskuksessa. Nyt kun ei ollut huippusesonki, niin liikkuminen ja pysäköinti oli helppoa. Netissä haukuttiin paikkaa sekavaksi varsinkin pysäköintiä, me emme sitä huomanneet.

Kauppa on pitkä pötkylä kolmessa kerroksessa. Kaikki maailman merkit. Olin jo vähän aikaa etsinyt Sketchers avokkaita, keveitä kenkiä, jotka sujahtavat jalkaan helposti. Täällä niitä löytyi useasta kaupasta. Suomessa hinta on 99 euroa, täällä 70 tehtaan omassa liikkeessä. Ja vastapäisessä kenkäkaupassa alennuksessa 43. Nyt ne on jalassa, mukavat.

Supernova kauppakeskus Zadarissa on yksi suurimmista, jossa olen koskaan käynyt.

Big Macit neljälle alle kaksi kymppiä. Tutustuin eka kerran tilaus- ja maksuautomaattiin. Olin nähnyt sen jo Roomassa. Sehän olikin helppokäyttöinen. Vain ketsupit jäi puuttumaan, eikä niitä löytynyt mistään. Rahalla ne olis vielä saanut, mutta olkoon.

Paluumatkalla kävimme paikallisessa Plodine kauppaketjussa. Siisti kauppa, halvat hinnat, mutta ei niin hyvä kuin Lidl. Sitten suurelle terassillemme auringon ottoon. Nyt se paistoi ja lämmitti.

Krka, luonnonpuisto

Tämä matka alkoi paremmin ja aurinko paistoi, tuulta vain nimeksi. Hyvät tiet veivät perille joutuisaan. Maksullinen parkki löytyi aivan laiturin vierestä. Laivat Krkasta lähtivät tasatunnein. Kun lähtöaika läheni, niin äsken autiosta kylästä löytyi jonoa tungokseen asti.  Nousimme laivan ylätasanteelle, josta oli hyvä seurata kauniita maisemia ja kerjääviä joutsenia. Ne tosiaan tulivat kerjäämään ruokaa, vaikka syöttäminen on kielletty. Olis tehokkaampaa kieltää kerjääminen.

Järvi oli täynnä kesyjä ja kerjääviä joutsenia.

Parissakymmenessä minuutissa laiva oli perillä putousten alla. Reitti oli helppo kävellä. Alussa oli vain aika pitkä ja uuvuttava nousu. Matkan varrella oli myyjiä, vessoja ja levähdyspaikkoja. Neljän pulskan ukon venäläisryhmä oli vuoroin edessä tai takana meluamassa. Yrittivät ottaa kaloja kiinni paljain käsin, siitä sain pikku videon. Reitin varrella oli lukuisia hyviä kuvauspaikkoja ja vielä enemmän kuvaajia. Pikku jonotuksella pääsi aina kuvaamaan.

Kaikille ei riittänyt luonnon katseleminen.

Laivalla takaisin satamaan ja koko matka kesti kaksi tuntia. Hyvä kohde, voi suositella. Paluumatkan kiersimme Sibenikin kaupungin kautta. Täällä Google maps ei osannut oikeaa teitä. Vei meidät sumppuun, josta selvisimme pikku peruutuksin.

Vesiputoukset olivat levittäytyneet laajalle alueelle pitkin metsää.

Split ja poliisit

Matka Pakostanesta on noin 150 kilometriä, mutta syheröistä rantatietä pitkin kesti yli kaksi tuntia kahdella pysähdyksellä. Lähes koko matka näkyi meri oikealla ja rakennukset rannassa. Lopussa tie kiipesi vuoren yli ja määränpää näkyi jo kolmenkymmenen kilometrin päästä.

Pyrimme ajamaan vanhaan keskustaan. Kapealta yksisuuntaisesta kujalta käännyimme vasemmalle. Poliisi oli vastassa ja viittoili ajamaan tien reunaan bussipysäkille. Tästä ei saanut ajaa henkilöautolla kuin erikoisluvalla. Sitten tappelimme puoli tuntia maksutavasta.  Meidän ihmeeksi poliisiauton takapenkiltä nousi tummatukkainen naispoliisi, joka puhui suomea. Oli asunut Suomessa useita vuosia. Saimme sakot selvitettyä, kun luovuimme vaatimuksesta maksaa pankkikortilla. Keräsimme 250 kunan kolehdin (34 euroa) ja pääsimme jatkamaan.

Splitissä kului aikaa eniten poliisien kanssa seurusteltaessa, onneksi suomeksi.

Sataa ripsi, eikä parkkipaikkaa löytynyt, joten päätimme käydä Vukovarskan ostoskeskuksessa ennen kotimatkaa. Kävelyä isossa kaupassa, parit tuliaiset ja Whopper ateriat Burger Kingissä, 152 kunea (20,5 euroa). Paluumatka A1 moottoritietä pitkin lyhensi ajoaikaa tunnilla. 100 kilometrin pätkästä veloittivat viisi euroa. Yllätykseksi näimme tien korkealta sillalta vilauksen Krkan kylästä, jossa olimme edellisenä päivänä. 

Näimme yllätyksenä vilaukselta Krkaan kylän moottoritieltä.

Illalla juhlimme synttäreitä ensin aurinkoa ottaen terassilla ja lopuksi syöden kylän parhaassa ravintolassa. Tosi iso wienin leike, viinit ja muut lisukkeet neljälle sata euroa. Sadan metrin kotimatka meni jo iloisesti nauraen.

Tämä leike meinasi jäädä osittain lautasella ei maun vaan koon vuoksi.

Aurinkoa Pakostanessa

Pidettiin välillä yksi lepopäivä. Tutustuttiin omaan kylään ja otettiin aurinkoa terassilla. Vähän tuli liikaakin ultraviolettia, nyt rinta ja maha hellänä. Kasvot viiskymppinen suojasi hyvin seitenkymppiseltä. Sen jälkeen oli hyvä katsoa mm-jääkiekon avauspeli Suomi – Kanada, Kakko voitti!

Kalastus on monelle ammatti näissä pikkukylissä. Tämä ahkera vanha mies oli lähes aina verkkoja selvittämässä.

Automatka halki maan ja Pulassa jälleen

Viimeisenä päivänä ajettiin etelästä pohjoiseen. Päinvastainen matka tehtiin pikkuteillä, mutta nyt huristeltiin moottoriteitä. Hyvät tiet on Kroatiassa. Tiemaksut on kohtuullisia noin 5 euroa 100 km ja maksut hoituu myös pankkikortilla. Liikennettä ei ainakaan lauantaisin ole paljoa. Itävallan, Sveitsin ja Saksan rekkarit vilistävät ohi, vaikka ajaisi lievää ylinopeutta.

Rijekassa pistäydyimme kauppakeskuksessa, josta saimme halvat ateriat n. 2-3 euroa annos.

Pysähdyimme 430 km matkalla kahdesti. Rijekaan, joka on melko iso kaupunki vuoriston ja meren välissä. Iso kauppakeskus löytyi vaivoin. Siellä törmäsimme Reserved -kauppaketjuun, joka myy halpahintaisia ja mukavan näköisiä asusteita. 33 euroa shortsit ja paita. Lopuksi syömään pikaruokapaikasta, perunalohkoja ja broilerin siipiä, noin 2 euroa.

Rovinjin vanhaa kaupunkia ei kannata ohittaa, jos näillä seuduilla liikkuu.

Viimeisenä kävimme tutustumassa Rovinjiin, merenrantakaupunki 30 km Pulan lentokentästä. Ihastuimme kaikki tähän kauniiseen vanhaan kaupunkiin. Jos olisimme tienneet tästä, niin yötä olisi oltu. Kirkko kohoaa keskipisteenä mäellä ja ympärillä vanhan kaupungin kapeat kujat täynnä putiikkeja ja ravintoloita.

Rovinjin vanhassa kaupungissa törmää aukkoihin, joista näkyy meri ja ravintola. Kannattaa käydä kurkistamassa.

Ajoimme Kroatiassa yhteensä 1500 km. Auton vuokrausta voi suositella. Tiet ovat hyviä ja ajokulttuuri on ihan hyvällä mallilla. Moottoritiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja muutkin päällystetyt tiet paremmassa kuin meillä Suomessa.

Kroatia tuli kierrettyä melko hyvin, vain pohjoinen ja itä jäi näkemättä. Ehkä joskus…

Tähän tulee vielä videon pätkä  matkasta, kunhan kerkeä.